0 lyrics Pyhimys
Yksittäinen singulaari jossain räjähtää äärettömän kovaa. Big bang.
Tuhat, tuhat supernovaa. Kaikki yhtä suurta, ei kenenkään omaa. Materia eetteriatomien lomaan.
Käsikynkässä aika ja avaruus, tää universumin unettomuus.
Kuudes ulottuvuus. Paljon kuussa on kello ku tääl on kello kuus?
Mitä merkitsee ihmisen aika tai omistajan omistajuus?
Jää mursi peruskalliosta sepelii. Pohjanmaalla Pyhä Kala Lestiä Veteli.
Peitti tantereen vihreä karva, kantautuu tyhjiöstä ikivanha meteli.
Ja tähtitaivaalla loistavat pisteet lähetti säteensä jo iäisyys sitten.
Osa sammuneita jo, hologrammeja, tilalla sysimusta aukko. Täällä ameebat happea haukko.
Pokkana tiedemiehet vitsejä lauko. Kehitys ei tunne sanaa tauko, tai alku. Ajassa nollaa ei oo.
Itseensä mies kaiken samaistakoon, niin se on tehny aina.
Vertaa ajan alkua omaan syntymään. Pakko jonkun oli kaikkeus synnyttää.
Ihminen juurensa mystifioi, että voi niitä paremmin ymmärtää.
Ja sunnuntaina ihminen Jumalan loi.
Niin pieni on pallomme maa. Tyhjyys ääretön on, aika vallassa varjon.
Mitä ympyrää tallommekaan. Voimasta luonnon armon elossa.
Mul on vaan tää näkökulma ja kaukoputki onneton.
Jossain aurinko paistaa.
Luulee ihminen elämää hallitsevansa. Tee verivala hyttysen kanssa.
Pystyapina teki parhaimpansa, mut tietoisuus se on suunnaton ansa.
Ei tiede tiedä mistään mitään. Keksitään hiukkanen hiukkasen sisään.
Meil on illuusio, et voitas muka ymmärtää, mut viimestä maapalaa kynnän tääl.
Ihan väärää kysymystä kysytään. Ei oo vastausta siihen miks ei mitään pysyvää.
Ollaan itsemme yliarvioitu, viisaaks konfirmoitu.
Kohtaloks kaikki pohjaoletukset koituu. Totuudet nätisti toisiinsa sointuu.
Me kirjotetaan historioita, muttei polvesta poikkee poika.
Ei kukaan lopult voita, siks on turha suuttuu, meiltä siihen voimat puuttuu.
Lyhyestä virsi kaunis.
Niin pieni on pallomme maa. Tyhjyys ääretön on, aika vallassa varjon.
Mitä ympyrää tallommekaan. Voimasta luonnon armon elossa.
Mul on vaan tää näkökulma ja kaukoputki onneton.
Jossain aurinko paistaa.
Niin pieni on pallomme maa. Tyhjyys ääretön on, aika vallassa varjon.
Mitä ympyrää tallommekaan. Voimasta luonnon armon elossa.
Mul on vaan tää näkökulma ja kaukoputki onneton.
Jossain aurinko paistaa.
